25 vuotta elämästäni on kulunut ja, voi veljet, on tässä kerennyt tapahtua. Kajaanissa vuonna 1992 synnyin perheeseen jossa isäni oli päämääräinen yrittäjä ja äitini todella lahjakas taiteilijasielu. Vanhempieni erotessa ollessani 3 vuotias muutettiin äitini kanssa Lahteen, josta minun tarinani alkoi.
Minulla on syntymästä asti ollut järjetön määrä ruoka-aine allergioita. Altistuin pienenä myös homeelle. Minulla oli koko nuoruuden pitkä tukka ja olin kaikin puolin erilainen kuin muut. Olin aina ystävällinen opettajille ja kavereille. Olin myös herkkä enkä koskaan pelännyt osoittaa sitä. Elin perheessä missä isäni oli aina todella hyvätuloinen ja äitini teki jokaisen hetken töitä sitä varten, että saan kaiken mitä haluan ja pystyn harrastamaan ja tekemään asioita mitä halusin. Kiitos kaikesta kuuluu ehdottomasti heille. Mutta. No nämä kaikki tietysti yhdistettynä Lahtelaiseen katukulttuuriin…. eihän siinä hyvin käynyt. Ala-asteella turpaan tuli enemmän kuin pystyy muistamaan. Pitkään sitä katsoin sivusta ja en koskaan masentunut enkä pitänyt itseäni koulukiusattuna. Pidin vain itseäni erilaisena. Jossain vaiheessa koitti se hetki kun tajusin että nyt tämä saa riittää. Sanoin itselleni ettei tässä kaupungissa ole yhtään henkilöä kenen eteen aion kumartua ja kohtaan jokaisen vastoinkäymisen itsevarmasti ja pelkäämättä mitään. Siitä päivästä lähtien en ole juurikaan pelännyt mitään. Muistan, kuin eilisen, yhden päivän kun osoitin ensimmäisiä kertoja muille, etten kumarra ketään. Lahdessa oli siihen aikaan paljonkin kaveriporukoita joita pelättiin ja jotka suoraan sanottuna hakkasivat kaikki, jotka heitä vastaan asettuivat. No minähän fiksuna poikana asetuin vastaan. Ja seurasi tilanne missä pitkin kaupunkia minua metsästi 30:n henkilön kaveriporukka. Jossain vaiheessa pääsin kotia, kun minulle tuli puhelu ”tule kisapuistoon ja selvitetään tämä asia”. Ja minähän menin, yksin, tiedostaen että turpaan tulee. Siellä minua odotti koko 30:n henkilön porukka odottamassa. Kävelin heidän eteensä ja sanoin heille että ”Noniin. Hoidetaas tää alta pois.”
Miksi muistan tämän päivän edelleen niin hyvin? Minua ei hetkeäkään pelottanut koko päivä. Minua ei satutettu. En saanut minkäänlaisia traumoja, päinvastoin. Se tapahtuma vaan ja ainoastaan vahvisti minua. Seuraavina vuosina minusta kasvoi itsevarma ja määrätietoinen nuori miehenalku. Olin määrätietoinen siinä, etten halua olla mikään suomalaisten ihanteita noudattava teollinen mies, joka tekee juuri niin kuin muut haluavat. Minua ei koskaan kiinnostanut opiskelu. Ei ne perinteiset työt mitä kaikki sen ikäiset halusivat isona tehdä. Halusin olla vaan ja ainoastaan erilainen. Halusin olla parempi kuin muut ja saavuttaa kaiken itse. Ja olla mahdollisimman kaukana siitä massasta mitä muut tekee. Halusin tehdä vain ja ainoastaan sitä mitä itse haluan. Enkä tarkoita vaan koulua ja töitä, vaan aivan kaikessa. Olin kapinallinen joka vastusti normeja ja teki jokaisen asian just niin kuin itsestäni tuntui hyvältä. Tämähän johti tietysti siihen, että tein myös lukemattoman määrän virheitä… Niin parisuhteissa, töissä, koulussa, kavereiden kanssa, kotona jne. Kaikki johtui varmasti pitkälti siitä, että olin tietyllä tavalla hukassa. Vaikka olen tehnyt kaikki asiat aina juuri niin kuin itse haluan, on silti elämästäni puuttunut joku suunta. Joku päämäärä minkä takia teen töitä ja minkä takia haluan erottua sieltä massasta, olla parempi kuin muut.
Nyt voin 25 vuoden jälkeen vihdoin sanoa, että olen löytänyt itseni. Teen sitä työtä mitä haluan tehdä. Ja olen kaiken lisäksi ihan helvetin hyvä siinä. Voin hyvällä omatunnolla sanoa, että olen menestynyt, näinkin nuorena. Elän parisuhteessa, millaisesta en olisi ennen osannut edes haaveilla. Luotan itseeni paremmin kuin koskaan. Luotan muihin ihmisiin. En ole kateellinen, vaan arvostan itseäni ja muita ihmisiä. Minulla on selkeä päämäärä ja teen kaikkeni sen eteen. Jokainen asia mitä olen kokenut ja mitä virheitä olen tehnyt, ovat tehneet minusta tämän miehen joka olen tänään. Mies joka voi ylpeästi sanoa, että olen juuri se mies mikä haluan olla. Ja minulla on täysin selkeä kuva siitä, miten seuraavat 25 vuotta tulee menemään.
#lahdenkadunjethro
Nimetön